Ekat kuvat on Kolasta kun se oli pitkästä aikaa syömässä kotona. Hyvä ruohonleikkuri (; Oli kyllä niin tyytyväisen olonen, eikä sitä paljon haitannu vaikka kaikki touhus omiaan ja koiras pörräs ympärillä. Mikäs siinä ollessa, niin kauan kun ruokaa riittää.
Sitten alemmat kuvat on Lindistä, jolla ratsastin tänään. Lind on siis meidän tallille tullut uusi yksäri heppa. Vaikutti kyllä kivalta kaverilta :) Järkevä ja ikäisekseen osaava, niin ja söpö kun mikä !
Tällä kertaa vakkari tunnilla hypättiinkin esteitä. Ihan kivaa vaihteluu, vaikken ookkaan oikein koskaan sen enempää siitä innostunu. Onneks mulla oli poni, joka teki just niinku ratsastaja pyys. Myös siinä vaiheessa kun ratsastajalla pätkäsee ajatus ja ohjaa ponin suoraan tolppaa päin. Noh, sen kummemmin ei onneks siinäkään käyny, ja muuten suju ihan kivasti :) Huomas että Eb:kin tykkäs hyppäämisestä, ja onkin siinä ihan hyvä !
Tänään taas pitkästä aikaa oli mun aika ratsastaa Eb:llä, olihan viime kerrasta jo kohta viikko ! Aluks tuntu vähän raskaalta, mutta nappasin bootsit pois jalasta, ja johan alko taas sujumaan paremmin. Oon nyt taas jaksanu juoksuttaa aina vähän aikaa, ennenkun meen ratsastamaan, ja siitä on kyllä ollu apua. Huomenna olis sitten tähän tietoon estetuntia tiedossa, ou nou.
Kuvailin myös Tuulia kun se meni Hrökkvillä, joten sitä sitten kanssa heitin parit kuvat tänne :) Hienoja poneja !
When you're gone, the pieces of my heart are missing you
Vuosi 2008
2008 oli se vuosi, kun mä alotin Seifurin ratsastamisen. Ei ollu mikään suunniteltu juttu että nyt tässä onkin sulle hevonen jota voit alkaa liikuttamaan, vaan kaikki tapahtu ihan yhtäkkiä. Muistaakseni Sepun omistajalla oli vaikeuksia saada nostettua oikea laukka, ja hän sitten pyys mua kokeilemaan. Ihan tuurilla se sitten mulla onnistukin heti ekalla kerralla, vaikka en ollu Seifurilla koskana aiemmin mennyt. Tykästyin muutenkin poniin jo silloin, ja pian sainkin mennä sillä uudestaan. Tarjouduin myös auttamaan omistajaa Sepun liikuttamisessa, aina sillon tällöin.
Vuosi 2009
Silloin tällöin ratsastelu sitten muuttuikin säännöllisemmäksi. Aloin ratsastamaan Sefulla useamman kerran viikossa. Aloin käymään sillä myöskin vakkaritunneilla. Alkuvuotena meillä ei ollut mitään sen kummempia tavoitteita, kunhan vaan kerättiin kokemuksia. Loppuvuotta kohden mä aloin kuitenkin kiinnostua enemmän valmentautumisesta ja kisaamisesta.
Käytiin muutamalla kurssilla. Mm. yllä olevissa kuvissa ollaan Katien ja Danielin opetuksessa. Musta oli ihan huisin kiva huomata miten Sepu alko pikkuhiljaa kehittymään, ja muutenkin toimimaan mulla jo paremmin. Aina kaikki ei menny nappiin, mutta jokaisen epäonnistumisen kautta sitten löyty niitä onnistumisia.
Vuosi 2010
Vuonna 2010 jatkoin valmentautumista ja treenaamista aktiivisemmin. Käytiin eri opettajien tunneilla, ja sitten lopulta löytykin ne omat suosikit joiden kursseille yritti aina parhaansa mukaan päästä.
Silloin taisi olla meidän ensimmäiset kisatkin. Ja toiset, ja kolmannet ... Kisoihin lähtiminen oli aina se juttu mitä ootettiin koko porukan kanssa monta viikkoo. Ja vaikka olis tullu väärälaukka tai suoritus menny muuten penkin alle, oli meidän porukassa aina niin hyvä fiilis ettei ketään harmittanu ! Kisoista saatu palaute auttoi taas huomioimaan että mitä kannattaa tehdä seuraavalla kerralla toisin, ja sieltä saadut kehut taas motivoivat jatkamaan :) ' Hevosella kiva ilme' 'Erittäin siisti suoritus!' 'Hyvin ratsastettu'.
Tallin kevätkilpailuista saatiin myös vuoden viljakkain ratsukko pokaali, jonka sielä ollut tuomari päätti sinä vuonna meille antaa :)
Samoilla fiiliksillä mentiin lähes vuoden loppuun asti. Joulukuun Sepi joutu olemaan vähän kevyemmällä liikutusella, ja kipulääke kuurilla, kun sille tuli jalkaan hokinreikä. Se kevyempi joulukuu ei kyllä haitannut. Meillä oli takana huippu hyvä vuosi ! Seifur oli taas menny hurjasti eteenpäin, ja siinä samalla kehityin itsekkin.
Vuosi 2011
2011 hain mukaan aluevalmennukseen, ja siihen pääsinkin mukaan. Aluevalkka oli tosi hyvä juttu ! Sepu oli Sirpalle jo ennestään tuttu hevonen, joten lähes kaikista neuvoista sai heti jotain hyötyä. Aluevalmennuksesta ja sen kuivaleireiltä oppi muutenkin paljon asioita hevosen treenaamisesta ja kaikesta siihen liittyvistä asioista. Valmennuksia lukuunottamatta meidän meno jatkui niinkuin aiempinakin vuosina.
Kisattiin, käytiin tunneilla, kursseilla, hölläiltiin maastossa ja meidän yhteistyö alko päivä päivältä sujumaan aina vaan paremmin. Tää vuos oli varmaan mun ja Seifurin paras. Tottakai jokainen päivä ja vuosi mitä ollaan yhdessä oltu on ollu tärkeitä, mutta tää oli ihan erityinen.
Yks parhammista muistoista on kevään Sirpan kurssi, jossa Sepu meni niin hyvin, ettei ollu koskaa aiemmin menny ♥ Hymyssä suin olin monta viikkoo vielä kurssin jälkeen, ja hymyilemään pistää vieläkin kun sitä ajattelee.
Vuosi 2012
2012 alkuvuosi, oli vielä jatkoa edelliselle. Sepu oli super hyvä. Kesän tehdessä tuloaan, jouduin kuitenkin omista syistä vähentämään Sepun liikuttamista. Toki menin sillä vielä silloin tällöin ja käytiin me yhä jossain kisoissa, mutta treenaaminen vähentyi niinkuin myös kehittyminen.
Vuosi 2013
Tänä vuonna ei olla enää käyty kisaamassa ja asiat on muuttunut aika paljon viime vuodesta. En myöskään enää käy sepulla vakkaritunneilla. Joka kerta kuitenkin kun olen sillä mennyt, on Sefu saanu mut hyvälle mielelle, ja mieleen on tullut kaikki meidän aiemmin opitut asiat.
Sitten takaisin tähän hetkeen. Viikonloppuna menin Seifurilla mahdollisesti viimeisen kerran, hyvin haikeilla fiiliksillä. Poni meni hyvin, mutta kyllä ne kaikki muistot vaan painaa päälle, kun tajuaa että tässä tämä nyt sitten oli. Niinhän se vaan on että kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja vaikka paljon sainkin, niin nyt olis sitten aika luopua.
Tänään lähti koppi toiselle tallille Seifur mukanaan. Enkä pysty kieltämään että ei olis itku tullu, enkä myöskään sitä että Seifur ei olis ollut yks mun elämän tärkeimmistä hevosista ♥
Tiiän, että ilman sitä en olis läheskään tässä pisteessä. Mä en olis kokenut niitä kaikkia asioita mitä sen kanssa sain kokee, enkä olis oppinut niitä kaikkia asioita mitä se mulle opetti. Oon siis äärettömän kiitollinen että mulla oli tämmönen mahdollisuus kehittää itteniäni ja hevosta :) Nyt vaan kohti uusia opeteltavia asioita ja kokemuksia, niin mä kuin sepikin !
Onni hetken viivähtää, hihan suuhun kiinni jää, miksi on vaan aika tää, niin katoavaa.
Viime viikonloppuna kävin moikkaamassa Hetan heppaa, joka tuntu taas aluks ihan ylitsepääsemättömän valtavalta. Joo kyllä olen ratsastanu 10 vuotta, mutta ton selässä tuntu että olisin ollu ekaa kertaa minkään hevosenkaltaisen olennon kyydissä. Loppuenlopuks mä kuitenkin vielä selvisin kunnialla ominjaloin selästä alas ja sain taas hieman enemmän uskoteltua itelleni että kyllähän noillakin uskaltaa ratsastaa.
Kyllä vaan kuitenkin tuntu kotoisalta päästä eilen kipittelemään Eb:llä. Kipittelemään, pyh. Se oli ihan huippuhyvä ! Hymyssä suin sain mennä koko sen ajan kun ratsastin :) Ja sama toistui sitten tänään ! Me laukattiin kokonainen kierros hyvää kolmitahtista laukkaa. Voi että, luulin että se ei oo mahollista ku tähän asti uralla laukkaaminen on ollut lähinnä vaan nelitahtista pakoon juoksemista. Kyllä se muru osaa vaan yllättää :)
